21.-22.6.08

Olin jossain kaupungissa jossa järjestettiin jotku taitokilpailut, ihmiset sai jollain lavalla näyttää mikä oli niiden erikoistaito tai jotain vastaavaa. Se kaupunki oli jotenkin omituinen, tosi synkkä ja jotenkin kuollut mutta samaan aikaan ihan tupaten täynnä ihmisiä. Yhtäkkiä roikuinkin ilmassa jostain lakanasta joka oli kiinni jossain ihme lentävässä härdellissä. Joku poika lensi tätä vekotinta, se vaan sanoi että "Katso nyt ympärillesi, eikö New York näytäkin kauniilta, kauheasti autoja parkkeerattu kaduille, näetkö?" Olin ihan paniikissa siinä mut katsoin kuitenkin. Pian lähdettiin laskeutumaan maata kohti. Yhtäkkiä seisoinkin jossain kojujen välissä, niissä kojuissa ei myyty mitään vaan ne oli varattu kilpailuun osallistuvien ihmisten niille jutuille mitä sitten ikinä aikoivatkaan esitellä. En nähnyt sieltä mitään, mutta taisin kuulla jotain selostusta jostain kaukaa lavalta. Mun takana oli joku nainen joka aikoi esitellä kukkia. Se valitteli siinä kun yks kukka oli mennyt melkein poikki, kysyin siltä että onko se kastellut sitä tarpeeksi. Se paineli sitä multaa ja mutisi että kyllä se on kastellut sitä, se sit pyöritteli sitä kukkaa ja mietti mikä siinä oli vialla, lopulta se huokaisi ja laittoi koko kukan johonkin syrjempään että sitä se ei ainakaan aikonut esitellä. Yhtäkkiä olinkin Tikkurilan juna-asemalla yksin ja manasin siskoa kun se oli kadonnut johonkin. Sitten siihen ilmestyi kaverini ja meidän oli tarkoitus lähteä paikkaan missä asun (en nyt kerro sitä kuitenkaan). Ei ehditty ensimmäiseen junaan joka oli juuri lähdössä kolmosraiteelta, sit seuraava juna lähti joltain kasiraiteelta kolmen minuutin päästä. Lähdettiin sille raiteelle ja näin siinä samalla siskoni istuvan poikaystävänsä kanssa jollain betonimöykyllä kadun varressa. Sinne oli kerääntynyt ihmisiä muka odottamaan et milloin se taitokilpailu alkaa. Yritettiin sitten päästä kaverin kanssa sille junalle, mutta oltiin jumissa jossain rakennuksessa jossa oli niin matala katto, että piti kulkea melkein kyykyssä eteenpäin. Siinä meni sitten kierreportaat ylös -ja alaspäin, niissä kerroksissa oli varaa liikkua varmaan jotain metri kertaa metri. Lähdettiin menemään portaita alas ja joku noin 25-vuotias nörtti oli siellä myös. Ihmeteltiin et mistä hel**tistä sinne laiturille pääsee, kun siellä oli ainakin neljä kerrosta missä kömmittiin menemään ja joka kerroksessa oli todella pieni ja kapea ovi josta juuri ja juuri taisi päästä ulos, tai niin ainakin oletin kun näin ne ovet. Se nörtti sanoi että pitää mennä ulos varmaan yhtä kerrosta ylempänä olevasta ovesta. Katsoin jostain ikkunasta ulos ja näin että se rata meni yhtä kerrosta ylempänä, menin sitten sen kerroksen ovelle ja katsoin siitä ulos, siitä meni pienet portaat ylös sinne laiturille mutta niistä ei päässyt koska ne portaat oli täynnä jotain likaisia katulapsia. Sitten istuinkin yhtäkkiä junassa kauheiden matkalaukkujen kans, ostin seutulipun joka maksoi seitsemän euroa. Sitten olinkin lapsuuden kotikaupungissani Siwan lähellä olevalla jalkakäytävällä joidenkin tyttöjen kans, en yhtään tiedä ketä ne tytöt oli. Sitten yhden kukkakaupan nurkalta ilmestyi näkyviin Teräsbetoni. Ne lauloi sitä niiden euroviisulaulua ja niillä oli ne esiintymisvaatteet päällä. Kun ne pääsi meidän kohdalle niin hetken mielijohteesta alettiin laulaa niiden mukana ja laulettiin kertosäe. Ne äijät jatkoi koko ajan matkaa Matkahuoltoon päin siinä laulaessaan, ne oli tosi otetun näköisiä siitä että osattiin ne sanat.